Karun kaunis Luonteri on Saimaan geologinen ja historiallinen aarre, Saimaa Geopark-kohde. Sen kirkkaissa vesissä viihtyy sekä saimaannorppa että monet kalalajit. Luonterin maisema on yhdistelmä laajoja selkävesiä, metsäisiä saaria, jyrkkiä kallionseinämiä, sileitä kallioluotoja, lahtia, niemiä ja puhtaita hiekkarantoja.
Faktoja Luonterista
|
Luonteri on kuuluisa kirkkaasta vedestään, mikä johtuu vähäisestä kasvillisuudesta. Tässä oligotrofisessa eli karussa ja niukkaravinteisessa järvessä on kuitenkin runsas ekosysteemi. Saimaan kirkkaissa vesissä viihtyy muun muassa harvinainen saimaannorppa sekä monet kalalajit, kuten muikku, hauki, ahven, järvilohi, taimen, siikaa, kuha ja harvinainen isonieriä. Luonterin moni-ilmeiset saaret ja laajat metsäalueet tarjoavat suojaisan asuinympäristön myös monille linnuille, kuten harvinaiselle selkälokille ja valkoselkätikalle.
Luonteri on jääkauden lapsi, maisemallisesti ainutlaatuinen alue, jonka maastonmuodoissa näkyy jääkauden voima. Mannerjää liikkui luoteesta kaakkoon, mikä näkyy saarien ja maiseman suuntauksena. Jääkausi moukaroi peruskalliota irrottaen massiivisia siirtolohkareita, jotka valtavien vesimassojen mukana kulkeutuivat mikä minnekin. Nämä hiidenkivet herättivät esi-isissämme kunnioitusta ja asialla ajateltiin olevan jättiläiset tai muut suuremmat voimat.
Luonteri on ollut esi-isiemme asuinseutua tuhansia vuosia. Sen rannoilla on kivikautisia asuinpaikkoja sekä salaperäisiä kalliomaalauksia.
Kivikautisen elämän merkkejä voi nähdä Raintsaaressa. Saaressa on nähtävissä kivikautinen lapinraunio, soikeahko kivirakennelma pienellä kalliokumpareella.
Sarkaslammen korkeat kalliojyrkänteet ovat innoittaneet muinaisia metsästäjiä ja kalastajia ikuistamaan hirveä ja venettä esittäviä kalliomaalauksia niiden seinämiin. Ristilammen alueella on myös esihistoriallinen kvartsikivilouhos.
Mahtavat kalliot ja muut mystiikkaa huokuvat ja kunnioitusta herättävät luonnon paikat ovat muodostuneet esivanhempiemme kulttipaikoiksi. Hiisi näkyy edelleen lukuisissa luonnon ilmiöiden nimissä, kuten hiidenkirnu, hiidenkivi tai hiidenkiuas, sekä Luonterinkin paikkojen nimissä, kuten Hiidenmaa, Hiidenkota ja Hiidenvuori.
Hiisi on tarkoittanut esivanhemmillemme pyhää paikkaa. Ajan saatossa ja kristinuskon levitessä pakanainen hiisi saatettiin kokea myös jättiläisenä tai vuorenpeikkona, salaperäisinä ja taikavoimaisina hahmoina.
Anttolassa sijaitseva Neitvuori vie Luonterin huipulle 184 metrin korkeuteen, josta avautuu huikeat näkymät yli Luonterin sokkeloisen saariston eteläsavolaiseen kansallismaisemaan.
Aiemmin Neitvuori tunnettiin kansankielessä Hiidenvuorena. Mahtavan, pyhyyttä huokuvan paikan nimi muuttui Neitvuoreksi, kun perimätiedon mukaan neito syöksyi alas jyrkänteeltä paetessaan vainolaisia Isovihan aikaan.
Jääkauden jäljille voi lähteä Anttolassa Sydänmaan 5 kilometrin retkireitillä, jonka varrella on ainutlaatuinen todiste muinaisesta luonnonmullistuksesta. Maanjäristyksen halkaisema kalliorotko, Rakokallio, on noin sata metriä pitkä ja 0.5-1 m leveä kuilu, jolla on syvyyttä enimmillään kymmenen metriä.
Hiiden polut kiertävät Luonterin maisemissa. Neitvuoren alueella on muun muassa 12 km mittainen Hiidenkierros, johon voi liittyä 4 km mittaiselta “Hiije silmukalta”. Polkujen varrella on useita näköala- ja taukopaikkoja.
Neitvuorelta on yhdysreitti Hiiden polkujen Metsänväentaipaleelle, jotka kulkevat Juvan puolella metsä- ja kalliomaisemissa ja lampien ja koskien rannoilla. Metsänväentaipaleen varrella on muun muassa valtava siirtolohkare ja Saimaa Geopark-kohde Enkelinpesä sekä metsäkansan elämästä kertovia torppia kaskiraunioineen.
Anttolan Kone ja Urheilu -liike tarjoaa tietoa Saimaan järviluonnosta, opastusta omatoimisiin ja opastettuihin retkiin järviluontoon sekä välinevuokrausta.