Laiturilla Mökkikirje

Rompetta ostaa, myy ja vaihtaa 

Mökkikirje 3/2016 | Kirjoittaja: Seppo Toivonen


Valtava halli Pursialan teollisuusalueella on täynnä huonekaluja, astiastoja, kirjoja ja lamppuja. On kelloja, mattoja, vinyylilevyjä ja CD-levyjä,
kymmeniä pöytäviirejä ja taidelasia. Täältä löytyy Ihan mitä vaan! Löytyykö pianonuotteja? 

”Tavaroihin ei ole merkitty hintoja. Hinta on oikea, kun siitä päästään sopimukseen,” sanoo Heimo Pölhö vähän silmää vilkuttaen.
Hän on myynyt vanhaa tavaraa 90-luvun alusta lähtien. Suurin osa on peräisin kuolinpesistä ja muuttotyhjennyksistä.

”Tässä bisneksessä näkyy, miten televisio-ohjelmat  huutokauppakeisareista ovat lisänneet kiinnostusta vanhaan tavaraan.” 

Rompe tarkoittaa kamaa, kampetta, roinaa tai tavaraa. Pölhön valtakunnassa kaikki on kuitenkin käsittämättömän hyvässä järjestyksessä
ja siistiä. Tavaroiden katsominen ja hypistely tuntuu mukavalta. 

Nuotit löytyvät ja hinnasta sovitaan tinkimällä. ”Tämähän on kuin Marrakeshissa,” naureskelee lomasoitettavaa etsinyt ulkomainen ostaja. 

Hänen suomalainen ystävättärensä ostaa kahdella eurolla mökille kirkkaanvihreän potan lapsenlapsen käyttöön ja ystävättären mies ristiinalaisen kirkonmiehen muistelmat ja puutarhanhoitokirjan vuodelta 1941.

Nyt tyhjennetään suurten ikäluokkien vanhempien koteja. Kirjoja on tullut kuolinpesistä valtavia määriä Pursialankin halliin.  
Ja ketkä kirjahyllyjen väleissä tutkivat nimikkeitä? Eläkeikäiset.   

”Pöytäviirit ja kirjat eivät kiinnosta nuoria ihmisiä. Eihän nuorten kodeissa ole enää edes kirjahyllyjä!”

Pursialankatu 22 A, Mikkeli