Laiturilla - Mökkikirje 3/2015

Kiiskinmäen pihassa arvoton muuttuu arvokkaaksi


Mökkikirje 3/2015 | Kirjoittaja: Leena Karo


Elokuussa kuvataiteilija Tiina Kylliäinen paneutuu puutarhansa kuvaamiseen. Tänäkin vuonna mikkeliläiset pääsivät kurkistamaan hänen ihanaan puutarhaansa juhannuksen jälkeen Kukkia ja taidetta Mikkelissä -tapahtuman yhteydessä. "Puutarhani on suurin taideteokseni!"

Miten sinusta tuli intohimoinen puutarhuri?

-Luonto ja puutarha ovat olleet minulle aina lapsuudenkodistani lähtien hyvin tärkeitä. Olen aina tykännyt olla ulkona ja tehdä jotakin käsilläni. Neljä vuotta siten aloitimme Pala maata ja taivasta - tapahtumat ja se oli hyvä kimmoke tehdä pihalla kaikki ne työt, jotka olen aina suunnitellut tekeväni. Miehenikin innostui. Yksin en tähän olisi pystynyt. 

Miten luonnehtisit omaa puutarhaasi? 

-Se on taiteilijan puutarha. Puutarhamme on täynnä tarinoita kasveista, siementen keräilyistä, pistokkaiden varasteluista, materiaalilöydöistä, itsetehdyistä ruukuista...  Valokuvani puutarhan kukista ovat tarinoita nekin.  

Mitä puutarhassasi vierailleet ovat siellä ihastelleet?

-Puutarhamme on yllätys! Kun vieraat tulevat kadulta tulee sisään kapeaa käytävää, he huudahtavat: "Ohoh - eipä olisi kadulle uskonut, mitä täällä on!" Vierailijoita ihastuttavat puutarhan sokkeloisuus, monimuotoisuus ja tietenkin monet kukat.  


Kuva: Tiina Kylliäinen

Mistä erityisesti iloitset puutarhassasi tänä kesänä?

-Saimme viimeinkin kadun puolen valmiiksi! Se on ollut vuosia ihan kamala, orapihlaja-aita veteli viimeisiään ja tien reunassa oli rikkaruohojen valloittama leveä oja ja rinne! Odotimme tulevaa tieremonttia muutaman vuoden emmekä voineet tehdä kadun puolelle mitään - paitsi hävetä. Keväällä vanha, ruma autotallin luiskakin muutettiin pieneksi puutarhaseksi ja näin kadun puolen remontti oli valmis.

-Toinen suuri työ oli pienen H A A V E-gallerian perusteminen kesähuoneeseemme. Se on ihana! Galleriassa voi vierailla pieniä suomalaisia ja ulkomaisia ryhmiä, joille kerron puutarhastani ja taiteestani ja ideologiastani: poisheitettyjen materiaalien uudelleenkäyttämisestä, arvottoman muuttamisesta arvokkaaksi. Keväällä järjestin pienimuotoisen Avoimet portit puutarhaan-iltakävelyn eräänä toukokuun iltana. Halusin jakaa kevätkukkien kauneutta muillekin! Enempää sipulikukkia pihalle ei enää mahdu -paitsi ehjä jokunen oranssi tulppaani!

Mikä tänä kesänä harmittaa?

- Kesä on ollut niin kylmä ja sateinen. Liljakukkoja on ollut tänä vuonna kokonainen armeija!

Mitkä tehtävät odottavat sinua elokuisessa puutarhassasi? 

- Tänään kitken ylös kaikki tavalliset akileijat ja siirrän ne syrjemmälle. Olen kahtena vuonna tilannut Carrie Thomasilta Walesista akileijan siemeniä ja istuttelen niistä kasvattamiani pikkutaimia nyt ympäri pihaa. Akileijan kasvattaminen kukkaan vie 2-3 vuotta. Carrie on Euroopan johtava akileijakasvattaja ja hänellä on mitä ihmeellisimpiä akileijoja, niin tavattoman kauniita, aivan uskomattomia värejä. - Kuvaan kasveja aina, kun on aurinkoista ja mieheni leikkaa nurmikon.

- Lemmikeissäkin on jo kypsiä siemeniä, joten kitken vanhat kasvustot ja ripottelen siemeniä haluamiini paikkoihin. Tänä vuonna vaaleanpunainen ja valkoinen lemmikki kukoistivat ja olivat kauniita yhdessä.


Kuva: Tiina Kylliäinen

Mikä kasvi on oma suosikkisi? Miten se on "kulkeutunut" puutarhaasi?

1. Unikot! Olen tilannut siemeniä netistä ja joka vuosi kerään siemenet kukinnan jälkeen talteen. Omat varastoni riittävät nykyään mainiosti ja  jakoonkin riittää.

2. Kevään sipulikukat! Löysin ne vasta kolmisen vuotta sitten ja olen aivan hurmaantunut tulppaaneihin ja narsisseihin!! Niitä olen ostellut erityisesti Lidlistä ja tilannut Lucon Bulbilta Tsekistä. Luconin katalogista sekoaa! Pelastan myös poisheitettyjä narsisseja! Meidän puutarhafilosofiaamme kuuluu käyttää kaikkea poisheitettyä.  Esimerkiksi haustausmailla monivuotiset sipulikukat yhä heitetään roskiin. 

3. Mummini vaaleanvioletti orvokki ja tietenkin harjaneilikat! Ensi vuonna toivottavasti kaikki ympäri maailmaa tilaamani kukkivat! Yksi tilaus riittää, sitten tulee siemenistä omavaraiseksi. 

4.Zinnia eli oppineittenkukka! Minulla on niitä 13 erilaista. Kasvatan nekin siemenestä joka kesä.

5.Sikuri. Monien vuosien koettelemusten ja etsimisen jälkeen se löytyi ja lähti kasvuun, siemen on Italiasta. Kerään muuten siemeniä kaikkialta missä käyn.

6. Pelargonia. Pistokkaita on monenlaisia Italiasta ja risteytän myös itse. Nyt minulla on kolmisenkymmentä!

7. Syysleimut. Niitä on varmaan viitisentoista erilaista. Tuoksu tuo mieleen lapsuuden kouluunlähdön elokuun aamuisin...Pidän kukista, joilla on tarina ja historia. Väreistä minulle tärkeimmät ovat lohenpunaiset, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset, oranssit ja punavalkoraidalliset kukat. Olen väreissä erittäin tarkka ja nirso! Keräilen puutarhaan myös tuoksuvia kukkia kuten illakkoa ja Marian tuoksuheinää. 

http://oivalluksenilo.blogspot.fi