Japanilainen puutarha - sopiiko eteläsavolaiselle metsätontille?


Mökkikirje 1/2015 | Kirjoittaja: Leena Karo


Hiekka, sora, kivet ja sammal ovat olennaisia elementtejä japanilaisessa puutarhassa. Mistä voi aloittaa zen-puutarhan kehittelyn? Sopisiko sellainen kiviselle eteläsavolaiselle tontille Saimaan rannalle?

Kysyimme tietokirjailija Anne Paalolta, joka on paneutunut japanilaiseen puutarhaan ja kirjoittanut siitä suositun kirjan Japanilainen puutarha suomalaisittain. (Paalo, Anne ja Jetsonen, Jari: Japanilainen puutarha suomalaisittain. Tammi 2006, tällä erää loppuunmyyty).

Voisitko kuvitella, että eteläsavolaiselle järvenrannalle syntyisi japanilaishenkinen puutarha?
-Japanilaistyylinen puutarha on aina harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa. Se toistaa ympäristön kasvillisuutta, maisemia ja maiseman muotoja. Eteläsavolaiselle järvenrantametsätontille voi hyvin perustaa japanilaistyylisen puutarhan. Raivataan vain sopivalta alalta turhaa aluskasvillisuutta, pieniä puita ja taimia. Järven näkyminen on aina tärkeää, vesi on puutarhassa virkistävä elementti. Värejä ja kukkia tulee olla minimaalisesti. Jos on vaikkapa kieloja, ne saavat jäädä, sammal tuo aina vanhan metsän tunnelmaa. Jos tontti on varjoisa, joku rhodo voisi olla paikallaan. Se vaatii hieman happaman maaperän, kukkii kesän alussa ja on ikivihreä. Eräs puutarhasuuntaus Japanissa onkin luonnollinen metsäpuutarha. 

Mikä on tunnusomaista japanilaiselle minimalistiselle puutarhalle?
-Kiviä voi jättää mikäli ne ovat juurtuneita ja muodostavat sopivia kokonaisuuksia. Niitä voi toki poistaa, mutta painavat aika paljon... Puita ja pensaita voi muotoilla, ihmisen käden jälki näkyy vain aavistuksen. Luonnonkivistä tehty kiemurteleva polku tuo perspektiiviä. Keväällä pastellivärit ovat paikallaan. Japnailaisessa puutarhassa on hillitysti kukkia ja joku kukkiva puu, esismerkiksi pihlaja, omenapuu tai kirsikkapuu. Syksyllä tärkeitä ovat ruskan värit. Suositaan puita ja pensaita, joissa on värikäs ruska. Katsura (ei meillä tavallinen) on hyvin yleinen japanilaisessa puutarhassa, sen ilme ja värit vaihtelevat kasvukauden aikana. Vaahterassa on kaunis ruska, pienet japanilaiset vaahterat ovat kauniita, mutta arkoja. 

Maisemaa kannattaa katsoa paljon, myös veneellä järveltä. Puutarha on yritys hahmottaa mielessä jonkinlainen ideaali luonnosta. Kivilyhty voi olla paikallaan vaikka rannan tuntumassa. 

Mistä saa lisää tietoa? 
-Kirjassani on aika paljon tietoa ja samoin netistä voi saada tietoa japanilaistyylisistä puutarhoista. Kirjaani on varmaan kirjastoissa ja divareissa. Kannattaa karttaa kovin eksoottisia kasveja, monet niistä menestyvät vain eteläisessä Suomessa. Magnolia on kaunis, koska siinä on kukkia ennen lehtiä. Meillä se jää pieneksi pensaaksi. Esimerkiksi ruusukvitteni on upea kukkija keväällä. 

Voiko japanilaisen puutarhan perustaa itse?
-Jos on paljon kokemusta puutarhasta, tarpeeksi innostusta opiskella lisää, voi myös itse suunnitella japanilaistyylisen puutarhan. Se on usein tekijänsä näköinen. Japanilaiset puutarhurit ovat kovin kurinalaisia – olen työskennellyt hieman heidän kanssaan, he keskittyvät tekeillä olevaan puutarhaan ympäri vuorokauden. He myös opiskelevat puutarhataidetta koko elämänsä. 

-Asiantuntija-apu on paikallaan, esimerkiksi kun suunnitellaan rivitalon etupihalle pientä puutarhaa. He osaavat tehdä perustat ja usein hallitsevat perspektiivin käytön kasveilla, kivillä ja muilla elementeillä. Perspektiivi tuo syvyyttä pieneenkin puutarhaan. He osaavat myös tehdä käytäviä, kivisommitelmia ja kasvattaa sammalta. 

-Tasaiselle maalle puutarhaa perustettaessa voivat pienet kumpareet tuoda elävyyttä. Japanilainen puutarha ei ole koskaan symmetrinen kuten monet muotopuutarhat. Jokin vesiaihe aina virkistää. Käytäviä ja rappuja jyrkänteisiin tehdään myös puusta. Kasvillisuus ja kaikki puutarhassa ovat suhteiden toteuttamista. Iso puu ja pienet kasvit ovat epätasapainossa. Samoin, jos jokin kasvi alkaa vallata puutarhaa, tulee epätasapaino. Sammal vaatii varjoa ja kosteutta, mutta antaa ikimetsän tuntua. Suomessa on eniten sammallajeja EU:ssa, mutta ei sammalpuutarhakaan ole aivan helppo. Sammalia voidaan siirtää puutarhaan, jos tulee rikkaruohoja, ne pitää kitkeä. Nk. teeseremoniapuutarhaan kuuluu aina sammal, näitä eri puutarhasuuntia on Japanissa todella monia. 

Entä värit? 
-Värien kanssa tulee olla aika tarkka. Ei liikaa värikkäitä kukkia, opiskellaan niukkuutta kukkien kanssa. Eri vihreän sävyjä ja muotoja saa olla ja aina jotakin ikivihreää. Japanilaistyylinen puutarha ei kuihdu talveksi. 

-Nurmikko voi olla eräs elementti. Jos tontin läpi menee pieni puro tai joki, voi olla nurmikaistale. Se voi tuoda maisemaan iloa ja valoa. Kivikkopuutarha sopii kuivaan ja kiviseen puutarhaan, siellä maksaruohot ja mehikasvit viihtyvät. 

Minkälainen on oma puutarhasi?
-Olen omassa puutarhassani heti, kun avaan olohuoneen oven. Puutarhani ei ole iso, mutta olen saanut sinne mahtumaan valtavasti kasveja. Ensin kevään kukkaloisto, sitten kesäkukat – yleensä vain perennoja - ja syksyllä kukkivat kasvit. Muutamia pensaita kuten mustaselja ja viiniköynnös. 

-Puutarhani on hieman villin ja salaperäisen näköinen. Asun Helsingissä ja haluan kasvattaa kukkia, joita perhoset suosivat. Samoin minusta on hauskaa, että puutarhassa on kaikenlaisia pörriäisiä, siilejä, lintuja. Alkukeväällä keskellä kirkasta päivää ilmestyi lepakko puutarhan pöydälle. Kovasti sillä oli asiaa ja antoi kuvata itseään ennen kuin häipyi.